Rouva Lipposen innoittama ajatus: Suomen nykyinen hallitus rikosoikeudelliseen vastuuseen vuonna 2015?

Luin tässä äsken mielihyväkseni Iltasanomien uutisen, jossa Rouva Lipponen vertaa miestään roomalaiseen patriisiin Lucius Quinctius Cincinnatukseen, jonka Rooman senaatti nimitti diktaattoriksi.

Rinnastus on hieno ja jalo. Pelastettuaan isänmaansa Cincinnatus luopui virastaan ja palasi auran ääreen – juuri sinne mistä hänet oli tavoitettu ennen nimitystä (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288498715078.html (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288498715078.html).

Uutinen tietysti nosti kovasti myötätuntoa rouva Lipposta kohtaan, joka kohtelee julkisuudessa näin huomaavaisesti miestään. Samoin tunsin myös hivenen lämmintä myötätuntoa herra Lipposta kohtaan, jolla on tosiaan oikeus olla tulematta kaikenlaisiin kyselytunteihin tentattavaksi tai joka kieltäytyy hyppäämästä media pillin mukana. Joskus arvoisalta medialta unohtuu, että tämä on demokratia ja vapaus vallitsee.  

Uutinen kutitti nauruhermoa muutenkin mukavasti; erityisesti median suunnaton sivistymättömyys ilahdutti – aina kuten niin monesti ennenkin.  Rouva Lipposen jälkeen Iltasanomien toimittaja oli ilmeisesti nopeasti avannut wikipediansa ja ”wiisastunut wähäsen”. Asian ydin oli kuitenkin jäänyt ymmärtämättä.

Rooman tasavallan periaate – virkamiehet ja hallinto vastaa toimistaan virkakautensa jälkeen

Cincinnatuksen nimi on aina yhdistetty demokratian ihanteisiin. Rooman tasavallan valtiosääntö perustui siihen, että sen viranhaltijat: niin konsulit, preetorit, kvestorit tai ediilit joutuivat periaatteessa vastaamaan oman virkakautensa jälkeen omista tekemisistään.  

Heidät oli mahdollisuus haastaa oikeuteen yksityishenkilöinä ja saada vastuuseen virkamiehinä tekemistään rikoksista.  Virkakausi kesti yleensä yhden vuoden ja sen jälkeen kansalaisilla oli oikeus kyseenalaistaa mahtavimpienkin toiminta.  Periaatteessa. Myös virkakauden aikana virkamiesten oli otettava huomioon kansa mielipide: tavallisen kansan (plebs) nimittämä tribuuni saattoi estää minkä tahansa kansaa vastaan suunnatun lain voimaantulon niin halutessaan.

Senaatti saattoi vaaran aikana delegoida valtaansa pelkästään konsuleille ns. ”äärimmäisellä päätöksellä” (caveant consules ne quid detrimenti respublica capiat) tai vielä pahemman vaaran uhatessa nimittää erityisen diktaattorin, jolla oli yleensä puolen vuoden ajan yksinvalta. Tämän jälkeen entisen diktaattorin piti olla valmis perustelemaan toimintaansa tai hänet oli mahdollista asettaa syytteeseen. Myös tasavallan johtajat – konsulit joutuivat jälkeen päin vannomaan valan, jossa he vakuuttivat toimineensa lakien mukaisesti.

Poliittisen vastuun käsite meidän demokratiassamme

Ehkäpä rouva Lipponen tarkoitti juuri tätä: meillä tätä Cincinatuksen innoittamaa ”poliittisen vastuun” periaatetta ei ole samalla tavalla kuin Rooman tasavallassa. Rouva Lipponen esittelee samassa haastattelussa miehensä saavutuksia laajasti ja hakee näin perusteita omalle kannalleen siitä, että Paavo on uusi Cincinnatus.  

Ehkä hän on oikeassa. Meillä poliitikkoja ei haasteta oikeuteen vastaamaan tehdyistä päätöksistä. Järjestelmä toimii näin: ”poliittinen vastuu” -ilmaus on otettu käyttöön erotukseksi taloudellisesta vastuusta, josta ministerit on erikseen vapautettu perustuslain tasoisen ministerivastuulain nojalla. Valtioneuvosto saa siis tehdä vaikka kuinka edesvastuuttomia päätöksiä joutumatta korvausvastuuseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Poliittinen vastuu on meidän järjestelmässämme sitä, että luottamustoimet ovat määräaikaisia ja valituksi tulleet henkilöt joutuvat aika ajoin mittauttamaan kannatuksensa vaaleissa. Ongelma on vain siinä, että kansalaiset eivät muista tulleensa höynäytetyksi ja jos muistavatkin niin eivät tiedä mitä tekisivät.

Kataisen hallitus rikosoikeudelliseen vastuuseen?

Ehkä rouva Lipponen tarkoitti tässä haastattelussa sitä, että meidän pitäisi ottaa käyttöön samanlaisia periaatteita kuin Rooman tasavallassa: asettaa väistyvä hallitus aina joka 4 vuosi rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.  

Tehdään ajatusleikki: olisiko Suomen hallitus kyennyt tekemään kaiken sen mitä se on tehnyt viimeisten vaalien jälkeen jos meillä olisi voimassa periaate poliitikkojen rikosoikeudellisesta vastuusta tai jos meillä vallitsisivat Rooman tasavallassa vallalla olleet periaatteet?

Tähän voidaan vastata vain kieltävästi.

Ensiksi, jos hallitusta odottaisi ankara rikosoikeudellinen vastuu, se ei olisi heikentämässä kansalaisten sisäistä turvallisuutta Liikkuvaa Poliisia ja muuta poliisitointa lakkauttamalla. Kansalaiset eivät missään nimessä hyväksy tätä hanketta ja sisäministeri Päivi Räsänen joutuisi näin rikosoikeudelliseen vastuuseen kansalaisten sisäisen turvallisuuden vaarantamisesta.

Toiseksi, hallitus ei olisi uskaltanut laatia kuntien lakkautuslistoja ja kajota kunnalliseen itsemääräämisoikeuteen, joka on vahvistettu perustuslaissa. Ehkä tässä mahdollisessa rikosoikeudellisessa tapauksessa olisi sovellettu jonkinlaista ajatusta maanpetoksesta kun ministeri Henna Virkkusta raahattaisiin poliisitalolle vastaamaan teoistaan.

Kolmanneksi, hallitus ei olisi uskaltanut edesvastuuttomasti syytää suomalaisten veronmaksajien rahoja etelään – suurten eurooppalaisten isorikkaiden ja pankkien pelastamiseksi. Syytetyn penkille joutuvan Urpilaisen selityksille takuista olisi naurettu raikuva röhönauru.

Neljänneksi, Kataisen kokoomuksen johtama hallitus ei olisi uskaltanut vaarantaa kansalaisten ulkoista turvallisuutta, ajaa alas Suomen puolustusta ja lakkauttaa varuskuntia. Tämä hanke täyttäisi tässä järjestelmässä valtiopetoksen tuntomerkit.  Oikeusoppineet olisivat varmasti miettineet sitä tehtiinkö tämä uudistus siksi, että joutuisimme Natoon – vastoin kansalaisten suuren enemmistön kantaa.

Kiehtova ajatus – periaatteena kannatettava

Ajatusleikki sikseen mutta jos tätä periaatetta sovellettaisiin ainoastaan ”moraaliselta kannalta” ei nykyinen hallitus ajaisi näitä hankkeita.

Jos nykyinen hallitus olisi vakuuttunut siitä, että sen toiminnan olisi oltava sopusoinnussa annettujen lupausten kanssa ja että he kunnioittaisivat kansalaisten enemmistön tahtoa  – he eivät yksinkertaisesti toimisi näin.

Kunniantunto ja korkea moraali estäisi heitä!  

Näyttää siltä, että nämä kaksi asiaa ovat nykyisen hallituksen ”puuttuva rengas”.

Nyt voidaan piiloutua puoluekurin ja yleisen pelkuruuden hameiden alle.  

Ajatus kansan vastustuksesta ei pelota sillä tämä meidän kansamme on nöyrää ja kunnioittaa auktoriteetteja. Vallalla on jonkinlainen fatalismi, jota sitten hampaattomat ja serviilit median edustajat rohkaisevat . Kansa vastustaa mutta ajattelee:  ”ehkäpä he tietävät mitä he tekevät ja eihän ne herrat meidän vastustuksesta piittaa”.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos moraali ja kunnia puuttuvat niin ainakin käräjäoikeus voisi toimia sopivana omantunnon kasvattajana: jos päättäjät olisivat henkilökohtaisesti vastuussa huonojen päätösten seurauksista, päätöksentekoon tulisi lisää harkintaa, huolellisuutta ja tarkkuutta.

Haastattelun todellinen sisältö?

Iltalehden toimittaja ei varmastikaan huomannut sitä, että rouva Lipposen haastattelun sisältö vei vahvasti tähän suuntaan ja että rouva Lipponen taisi itse asiassa penätä nykyisiltä hallitsijoilta vastuuta teoistaan. Jos näin oli, niin eläköön herrasväki Lipponen!

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Ps. Vielä kerran. Kansalaisten enemmistö ei kannata edellä olevia hankkeita vaan vastustaa niitä. Jossain mielessä näyttää siltä, että kuin arvoisa hallituksemme olisi jossain konfliktissa tai sodassa omia kansalaisiaan vastaan ja että se häärii ja kiirehtii vain siksi, että se tietää tilinteon ajan koittavan vuonna 2015. On hoidettava ”ikävät asiat” ja oltava sitten 2015 muina miehinä.

YLEn Ykkösaamussa sanoitte seuraavaa:

“--- meillä kristillisessä kulttuurissa, kristillisessä maailmassa, ei vastaavia reaktioita syntyisi jos Jeesuksesta tehtäisiin tällaisia videoita ja se ehkä nousee kristinuskon opetuksista, jossa ajatellaan, että jos sinua lyödään oikealle poskelle niin käännä vasen, eli ei ole sellaista ikään kuin reagointitapaa mikä taas nousee islamilaisesta kulttuurista”.

Mihin historian aikakauteen te viittasitte, kun puhuitte kristittyjen kulttuurista kääntää toinen poski?

Juuri päättyneen kesän jäljiltä on taas totuttava tuleviin tuuliin, räntäsateeseen ja pohjoisen vinkan tuomiin tuiskuihinkin. Elämässä on joitakin asioita mihin ei voi vaikuttaa, vaan ne tulee eteesi kapinoit niitä vastaan miten paljon vaan, sellaisiksi voisi luonnehtia vaikka asuntolainan lyhentämisen tai vuokranmaksun. Kuntatasolla voisi olettaa että kun on tehty riittävästi tyhmiä ja lyhytnäköisiä päätöksiä kuten täällä Järvenpäässäkin osin, tulee joskus se maksun aika.

Onkohan se maksun aika pian käsillä vai vieläkö velkarahalla kaupunkikulissia rakentava kultapossukerho jatkaa vallassa pyörittämällä hyvävelikerhoa pitäen otteessaan tätä hataranoloista korttitaloa?

Heitin edellä aika negatiivisen näkökannan nykyisestä asioiden hoidosta, mutta onko tilanne niin vakava? Tunnetko Sinä, että saat riittävän helposti tietoa kunnan päätöksenteosta? Löydätkö nykyisenä internetin aikakautena mielestäsi todellista ja oleellista tietoa helposti? Tiedätkö mitä rahareikiä Sinun veroeuroillasi kunnassasi tilkitään? Tiedät varmaan senkin että valtionapu kunnille pienenee kun pyy maailmanlopun edellä – ja se pieni maailmanloppukaan ei liene kaukana tällä jaettavalla Etelä-Eurooppa tukipotilla, nythän jotkut valopääthän väittävät ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä kuntavaalien kanssa. Eikö? Mietihän hetki miten tämänkin kupletin juoni menee.. Ajatteletko todella että valtionkassassa on joku korvamerkitty saavi mihin kerätään ne pienet kunnille menevät roposet ja sitten jäljellejäävä kaatissäkki sitten laitetaan ainoastaan sinne Euroopan hulivileille?? Ei! Kyllähän hallituksen linja on jo pitkään selvästikin ollut se, että tuo vähäjako tehdään juurikin toisin päin, eli ensin lakaistaan Euroopan kulmat kuntoon ennenkuin on ruvettu omien portaiden parissa töihin ja tämähän pienentää koko ajan sitä kunnille jaettavaa pottia.

Mutta palatakseni siihen, miksi nykyisillä kunnallispoliitikoilla on niin vaikeaa antaa edes selvää ja ymmärrettävää tietoa tai vastausta asioista ja päätöksistä? Johtuukohan se että he eivät osaa tai heitä ei vaan kiinnosta? Miksi missään ei kerrota suoraan mitä mikäkin panostus maksaa, esimerkkinä mainittakoon kaupunkimme kotouttamisohjelma? Kyllä tekstiä löytyi netin täydeltä miten hienoa ja diipadaapaa, mutta ei pienintäkään mainintaa siitä miten paljon tämä lysti maksaa tai mistä ne rahat tähän kaivetaan?

Nyt kun Uudenmaan ELY-keskus on esittänyt esim. Järvenpäälle että kiintiöpakolaisten vastaanotto täytyisi aloittaa uudelleen koska aiempina vuosina on ”ainoastaan” yhdistelty perheitä. Esitänkin nyt yksinkertaisen kysymyksen, millä rahalla? Kerronpa lyhyesti millä, vanhustenhoidosta ja terveydenhuollostahan ne sentit nipistetään jotta ulkomailta tulevilla ystävillämme olisi kotoinen olo täällä impivaarassamme. Muuten, olisikohan tällä tiedotusvälineistä "unohtuneella" uutisella jotain tekemistä ehdotuksen kanssa mitä ylhäältä suositetaan..: 11.9. EU:n äänestyksessä on päätetty että Suomi tulee vastaanottamaan n.20000 pakolaista vuodessa, kun taas vertailun vuoksi Saksa ottaisi n.15000, Britannia n.9000 ja Espanja n.26000 pakolaista. Mainittakoon vielä, että vuonna 2011 Suomi vastaanotti ”vain” n.3000 pakolaista. Millähän rahalla tätä palettia taas on ajateltu pyörittää?

Ikävä myöntää että kaikki korjaavat toimenpiteet ovat pitkälti edessä ja vain hieman hullu täytyy olla, että näitä asioita haluaa pohtimaan ja sen eteen on valmis tekemään omassa elämässään valintoja jotta pääsee tekemään koviakin ratkaisuja tuleviksi vuosiksi ja käymään itsensä kanssa tiettyä arvokeskustelua siitä mikä on tärkeää pienelle ihmiselle. Olenko valmis hyppäämään kentälle sen laidan yli mistä on helppo huudella ohjeita? Mielestäni olen! Ja aion myös näyttää että PerusSuomalaisenakin pärjää, vaikka parempi väki on siitä irvinytkin kaiken aikaa kuinka asiat eivät tule meidän johdollamme koskaan onnistumaan koska olemme ns. tavallista rahvasta kansalaisainesta – tulettepa hämmästymään, sillä meistä lähtee muutokseen voima mihin kansa tulee antamaan tarvittavat avaimet!!

Kirpputorit ovat nykyään monen sosiaaliturvan varassa elävän bisnes. Kiertäessäni kirpputoreja eri paikoissa pääkaupunkiseudulla ja muualla suomessa, olen havainnut, että kirpparitoiminta on nykyään suurta bisnestä. Suuren bisneksen tekee siitä kokonaisuus, mutta yksittäiselle satunnaiselle ihmiselle, joka haluaa päästä vanhoista tavaroista eroon se tuskin on bisnestavalliselle ”sillointällöin” myyvälle se voi olla tietty elinehto varsinkin jos kyseessä on pienipalkkainen henkilö, työtön tai on joku nopea rahantarve vaikkapa uudelle pesukoneelle. Joillekin se voi olla myös vain sosiaalinen paikka myydä tavaroitansa ja tavata tuttuja. Etenkin ikäihmisille, varhaiseläkeläisille, työttömille jne. kirpputori voi olla ainoa henkireikä olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa. Heitä ei tässä asiassa pidä verottaa...

On myös huomioitava, että moni sosiaaliturvanvarassa elävä tekee bisnestä kirpparitoiminnalla. Moni tienaa sillä enemmän mitä tavallinen palkansaaja ja samalla bonuksena saa kaikki hyvinvointiyhteiskuntamme sosiaalituet asumistukineen. Kirpputoritoiminta on kehittynyt sitten 1990 luvun laman jälkeen kaupankäynniksi, jossa iso osa tavarasta on uutta ja jota myydään veroja kiertäen. Tällainen uuden tavaran kauppa ja sosiaaliturvan ottaminen samalla kun tehdään bisnestä uudella tavaralla, pitäisi laittaa verolle.

Uuden tavaran myynti kirpputoreilla on jo pienyrittäjyyttä. Väärin on jos samalla kun myy uutta tavaraa, nauttii samalla työttömyyskorvausta sekä toimeentulotukea.

1985 kun astelin Helsingin katuja alle kaksikymppisenä ilman rahaa ja kunnon vaatteita, mietin palaako tuhlaajapoika kotiin. Palasi ja sitten armeijaan – sen jälkeen olenkin ollut töissä. Tuolloin kesävaatteissa kulkiessani ennen väliaikaista kotiinpaluuta käppäilin kallion lähetystorin kirpputorille. Sisääntuloa ennen vilkuilin ympärilleni ja livahdin sisään nopeasti, ettei vain kukan näe, että menen kirpputorille. Se oli häpeä. No sain sieltä halvalla käytetyt talvivaatteet. Ennen kirpputorien yleistymistä, oli häpeä mennä kirpparille. Nykyään siellä käy herrat ja narrit ja siltä väliltä. Itsekin säännöllisesti jotain käyn ostamassa. Kirpparille ei nykyään välttämättä mennä köyhyyden vuoksi, vaan ihan huvin vuoksi, vaikkakin sieltä vähempivarainen löytää itselleen merkkivaatteita halvalla.

Moni keräilijä ja hienojen esineiden bongaaja löytää sieltä hienoja esineitä kotiinsa.

Yhteenvetona: Kirpputoritoiminta saa mielestäni jäädä verottomaksi kun sitä ei tehdä ammattimaisesti. Kirpputoritoimintaa kuitenkin pitää valvoa, sillä monelle työttömälle se on jo iso bisnes, jolla tienaa kohtuullisen hyvät tulot vuodessa verottomasti, samalla sosiaaliturvaa nauttien.

Se on minusta epäreilua veronmaksajia kohtaan. Sulo Aittoniemi teki tästä asiasta kyselyn jo vuonna 1996 kun suomi oli juuri liittynyt EU:hun. Lukekoon ken jaksaa, mutta alla suora kopiointi

Copy / paste

 Sulo Aittoniemi /kesk: Kirpputorien liiketoiminnan verottamisesta

Eduskunnan Puhemiehelle

   Olen aikaisemminkin kirjallisessa kysymyksessäni kiinnittänyt valtioneuvoston huomiota ns. kirpputorien kaupantekoon ja siihen, että niistä on aikojen mukana kehittynyt varsinaisia veronkiertotoreja. Alun perin kirpputorit oli tarkoitettu käytetyn tavaran kierrätyspaikoiksi, jotka tarjosivat vähävaraisille tulonlähteen ja toisaalta mahdollisuuden hankkia tarvitsemansa tavara käyttökelpoisena käytettynä ja kohtuullisella hinnalla. Kirpputorit ovat olleet myös merkittävä sosiaalisen kanssakäymisen paikka.

   Nykyisin suuri osa myytävästä tavarasta on uutta ja näin ollen veronalaista. Kirpputoreilla on alkanut esiintyä myös tavaraa, joka on joutunut pois alkuperäiseltä omistajaltaan rikoksen kautta.

   Kirpputoreille "tarttis tehrä" jotakin.

   Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä sen johdosta, että ns. kirpputoreilla toiminnan muoto on etääntynyt kauas alkuperäisestä ja käsittää runsaassa määrin myös uuden tavaran veronalaista myyntiä, josta vero tulisi suorittaa valtiolle, mutta jää kauppiaan omaan taskuun?

   Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 1996

Sulo Aittoniemi /kesk

Eduskunnan Puhemiehelle

   Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 361:

Mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä sen johdosta, että ns. kirpputoreilla toiminnan muoto on etääntynyt kauas alkuperäisestä ja käsittää runsaassa määrin myös uuden tavaran veronalaista myyntiä, josta vero tulisi suorittaa valtiolle, mutta jää kauppiaan omaan taskuun?

   Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

   Kirpputoritoiminta on markkinamyyntiin rinnastettavana toimintana viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti erityisesti taajamissa. Uusia myyntipaikkoja on syntynyt tyhjilleen jääneisiin liikehuoneistoihin, teollisuustiloihin ja varastoihin. Lämpiminä vuodenaikoina kirpputoreja pidetään torien yhteydessä ja muissa sopivissa paikoissa myös ulkona.

   Verolainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä kirpputorikaupasta. Siten kirpputorilla myydyistä tavaroista saadut tulot ovat yleensä veronalaista tuloa yleisten tulon verottamista koskevien säännösten mukaan.

   Perinteisellä kirpputorikaupalla tarkoitettaneen yleensä käytetyn koti-irtaimiston, esimerkiksi käytettyjen vaatteiden, taloustavaroiden ja huonekalujen myyntiä. Tällaisten tavaroiden hankintahinta on yleensä suurempi kuin myyntihinta, jolloin veronalaista tuloa ei synny. Jos tällaisesta kaupasta kuitenkin muodostuisi myyntivoittoa, se on tuloverolain 48 §:n mukaan verovapaa, jos voitto on verovuonna enintään 30 000 markkaa. Tämä säännös koskee vain oman ja perheen käytössä olleen tavanomaisen koti-irtaimiston myyntiä. Sitä vastoin verovapaaseen koti-irtaimiston myyntiin ei kuulu autojen, veneiden tai arvokkaiden taide-esineiden myynti.

   Jos kirpputorilla myydään itse valmistettuja tuotteita, niistä saadut tulot ovat myyjän veronalaista tuloa. Tuloista saadaan vähentää niiden hankkimisesta aiheutuneet menot. Jos myydään toisen valmistamia tuotteita tai toiselta ostettuja uusia tahi vanhoja tavaroita, on myynti satunnaisenakin veronalaista. Tällaisen toiminnan tuloista ja menoista on tehtävä muistiinpanot ja pidettävä muistiinpanokirjaa.

   Kirpputorimyynti muodostuu myyjälle elinkeinotoiminnaksi silloin, kun myynti on jatkuvaa ja suunnitelmallista sekä sen liikevaihto nousee huomattavaksi. Elinkeinonharjoittaja on kirjanpitovelvollinen. Tulo verotetaan elinkeinoverolain säännösten mukaisesti.

   Arvonlisäverotuksessa on tavaran tai palvelun myyjä verovelvollinen vain silloin, kun myyntiä harjoitetaan liiketoiminnan muodossa. Vähäistä myyntiä ei pidetä liiketoiminnan muodossa harjoitettuna. Jos verollisten myyntien yhteismäärä on kalenterivuonna yli 50 000 markkaa, toimintaa katsotaan harjoitettavan liiketoiminnan muodossa, jolloin tavaran myyjä on arvonlisäverovelvollinen.

   Kirpputoritoiminnan vilkkaus on saattanut tuoda kirpputoreille säädösten vastaisesti toimintaa harjoittavia yrittäjiä. Tällaiset yrittäjät eivät mahdollisesti pidä muistiinpanokirjaa taikka kirjanpitoa. Veroilmoituksesta myyntitulot voivat myös puuttua. Arvonlisäverovelvollisuudessa on myös voinut olla laiminlyöntejä.

   Yhteiskunnassa on viime aikoina kiinnitetty aikaisempaa suurempaa huomiota ns. harmaan talouden aiheuttamiin haittavaikutuksiin. Kysymys ei ole pelkästään verotulojen menetyksistä ja sosiaalietuuksien väärinkäytöksistä, vaan myös vakavasta kilpailuneutraliteettitekijästä monilla elinkeinoelämän alueilla. Tämän vuoksi hallitus on pitänyt harmaan talouden torjuntaa tärkeänä. Valtioneuvosto on 5.2.1996 tehnyt periaatepäätöksen hallituksen toimintaohjelmaksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi. Tässä ohjelmassa velvoitetaan eri hallinnonalat ryhtymään toimenpiteisiin ja yhteistoimintaan keskenään ja tuetaan elinkeinoelämän sisäisiä toimenpiteitä asiassa.

   Harmaan talouden paljastaminen ja torjuminen on viime vuodesta lähtien ollut myös verohallinnon yksi painopistealue. Verohallitus on tässä toiminnassa pyrkinyt yhteistyöhön eri viranomaisten ja elinkeinoelämän järjestöjen kanssa. Eräillä alueilla onkin päästy konkreettisen toiminnan tasolle.

   Verohallinnon harmaaseen talouteen kohdistamat tarkastukset ovat tähän saakka suuntautuneet ensisijaisesti rakennus- ja ravintola-alalle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että resursseja ei kaikkiin kohteisiin ole samanaikaisesti käytettävissä. Ammattimaista kirpputoritoimintaa on kuitenkin tutkittu eräillä paikkakunnilla. Tällöin on havaittu, että kaikkea veronalaista kirpputorikauppaa ei ole ilmoitettu verotuksessa. On myös epäiltävissä, että kirpputoreilla myydään varastettua tai laittomasti maahan tuotua tavaraa.

   Verohallinto jatkaa harmaan talouden torjumista. Koska kirpputorikauppa näyttää sisältävän myös tämänkaltaista toimintaa, tullaan kirpputoreja vastaisuudessa tarkastamaan eri puolilla maata käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Tarkastukset voidaan toimittaa yhteistyössä poliisihallinnon kanssa.

   Eräille kirpputoreilla toimiville myyjille voivat verotuskysymykset olla epäselviä. Verohallinto on luonnollisesti pyydettäessä ohjannut tällaisia henkilöitä. Vastikään verohallitus on julkaissut aloittaville yrittäjille tarkoitetun ohjekirjasen "Uuden yrittäjän vero-opas", josta saa hyviä ohjeita siitä, kuinka aloittavan yrittäjän tulee toimia. Ohjeessa neuvotaan muun muassa, kuinka aloittamisilmoitus tehdään, ja selvitetään tuloverotusta ja arvonlisäverovelvollisuutta sekä annetaan ohjeita verotusmenettelystä. Lisäksi verohallituksessa on parhaillaan valmisteilla erityinen kirpputoritulojen verotusta koskeva tiedote, jota tullaan jakamaan verotoimistoista.

   Edellä mainituin tavoin eri viranomaiset ohjaavat ja valvovat sinällään hyväksi koettua, mutta osittain harmaan talouden piirteitä saanutta kirpputoritoimintaa. Hallitus seuraa kirpputoritoiminnan kehitystä ja valmistelee tarvittaessa uusia toimenpiteitä taistelussa harmaan talouden tätäkin ilmentymää vastaan.

   Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1996

   Ministeri Arja Alho

Eduskunnan Puhemiehelle

   Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 361:

 Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

 Kirpputoritoiminta on markkinamyyntiin rinnastettavana toimintana viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti erityisesti taajamissa. Uusia myyntipaikkoja on syntynyt tyhjilleen jääneisiin liikehuoneistoihin, teollisuustiloihin ja varastoihin. Lämpiminä vuodenaikoina kirpputoreja pidetään torien yhteydessä ja muissa sopivissa paikoissa myös ulkona.

 Verolainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä kirpputorikaupasta. Siten kirpputorilla myydyistä tavaroista saadut tulot ovat yleensä veronalaista tuloa yleisten tulon verottamista koskevien säännösten mukaan.

   Perinteisellä kirpputorikaupalla tarkoitettaneen yleensä käytetyn koti-irtaimiston, esimerkiksi käytettyjen vaatteiden, taloustavaroiden ja huonekalujen myyntiä. Tällaisten tavaroiden hankintahinta on yleensä suurempi kuin myyntihinta, jolloin veronalaista tuloa ei synny. Jos tällaisesta kaupasta kuitenkin muodostuisi myyntivoittoa, se on tuloverolain 48 §:n mukaan verovapaa, jos voitto on verovuonna enintään 30 000 markkaa. Tämä säännös koskee vain oman ja perheen käytössä olleen tavanomaisen koti-irtaimiston myyntiä. Sitä vastoin verovapaaseen koti-irtaimiston myyntiin ei kuulu autojen, veneiden tai arvokkaiden taide-esineiden myynti.

   Jos kirpputorilla myydään itse valmistettuja tuotteita, niistä saadut tulot ovat myyjän veronalaista tuloa. Tuloista saadaan vähentää niiden hankkimisesta aiheutuneet menot. Jos myydään toisen valmistamia tuotteita tai toiselta ostettuja uusia tahi vanhoja tavaroita, on myynti satunnaisenakin veronalaista. Tällaisen toiminnan tuloista ja menoista on tehtävä muistiinpanot ja pidettävä muistiinpanokirjaa.

   Kirpputorimyynti muodostuu myyjälle elinkeinotoiminnaksi silloin, kun myynti on jatkuvaa ja suunnitelmallista sekä sen liikevaihto nousee huomattavaksi. Elinkeinonharjoittaja on kirjanpitovelvollinen. Tulo verotetaan elinkeinoverolain säännösten mukaisesti.

   Arvonlisäverotuksessa on tavaran tai palvelun myyjä verovelvollinen vain silloin, kun myyntiä harjoitetaan liiketoiminnan muodossa. Vähäistä myyntiä ei pidetä liiketoiminnan muodossa harjoitettuna. Jos verollisten myyntien yhteismäärä on kalenterivuonna yli 50 000 markkaa, toimintaa katsotaan harjoitettavan liiketoiminnan muodossa, jolloin tavaran myyjä on arvonlisäverovelvollinen.

   Kirpputoritoiminnan vilkkaus on saattanut tuoda kirpputoreille säädösten vastaisesti toimintaa harjoittavia yrittäjiä. Tällaiset yrittäjät eivät mahdollisesti pidä muistiinpanokirjaa taikka kirjanpitoa. Veroilmoituksesta myyntitulot voivat myös puuttua. Arvonlisäverovelvollisuudessa on myös voinut olla laiminlyöntejä.

   Yhteiskunnassa on viime aikoina kiinnitetty aikaisempaa suurempaa huomiota ns. harmaan talouden aiheuttamiin haittavaikutuksiin. Kysymys ei ole pelkästään verotulojen menetyksistä ja sosiaalietuuksien väärinkäytöksistä, vaan myös vakavasta kilpailuneutraliteettitekijästä monilla elinkeinoelämän alueilla. Tämän vuoksi hallitus on pitänyt harmaan talouden torjuntaa tärkeänä. Valtioneuvosto on 5.2.1996 tehnyt periaatepäätöksen hallituksen toimintaohjelmaksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi. Tässä ohjelmassa velvoitetaan eri hallinnonalat ryhtymään toimenpiteisiin ja yhteistoimintaan keskenään ja tuetaan elinkeinoelämän sisäisiä toimenpiteitä asiassa.

   Harmaan talouden paljastaminen ja torjuminen on viime vuodesta lähtien ollut myös verohallinnon yksi painopistealue. Verohallitus on tässä toiminnassa pyrkinyt yhteistyöhön eri viranomaisten ja elinkeinoelämän järjestöjen kanssa. Eräillä alueilla onkin päästy konkreettisen toiminnan tasolle.

   Verohallinnon harmaaseen talouteen kohdistamat tarkastukset ovat tähän saakka suuntautuneet ensisijaisesti rakennus- ja ravintola-alalle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että resursseja ei kaikkiin kohteisiin ole samanaikaisesti käytettävissä. Ammattimaista kirpputoritoimintaa on kuitenkin tutkittu eräillä paikkakunnilla. Tällöin on havaittu, että kaikkea veronalaista kirpputorikauppaa ei ole ilmoitettu verotuksessa. On myös epäiltävissä, että kirpputoreilla myydään varastettua tai laittomasti maahan tuotua tavaraa.

   Verohallinto jatkaa harmaan talouden torjumista. Koska kirpputorikauppa näyttää sisältävän myös tämänkaltaista toimintaa, tullaan kirpputoreja vastaisuudessa tarkastamaan eri puolilla maata käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Tarkastukset voidaan toimittaa yhteistyössä poliisihallinnon kanssa.

   Eräille kirpputoreilla toimiville myyjille voivat verotuskysymykset olla epäselviä. Verohallinto on luonnollisesti pyydettäessä ohjannut tällaisia henkilöitä. Vastikään verohallitus on julkaissut aloittaville yrittäjille tarkoitetun ohjekirjasen "Uuden yrittäjän vero-opas", josta saa hyviä ohjeita siitä, kuinka aloittavan yrittäjän tulee toimia. Ohjeessa neuvotaan muun muassa, kuinka aloittamisilmoitus tehdään, ja selvitetään tuloverotusta ja arvonlisäverovelvollisuutta sekä annetaan ohjeita verotusmenettelystä. Lisäksi verohallituksessa on parhaillaan valmisteilla erityinen kirpputoritulojen verotusta koskeva tiedote, jota tullaan jakamaan verotoimistoista.

   Edellä mainituin tavoin eri viranomaiset ohjaavat ja valvovat sinällään hyväksi koettua, mutta osittain harmaan talouden piirteitä saanutta kirpputoritoimintaa. Hallitus seuraa kirpputoritoiminnan kehitystä ja valmistelee tarvittaessa uusia toimenpiteitä taistelussa harmaan talouden tätäkin ilmentymää vastaan.

   Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1996

   Ministeri Arja Alho

-           

Aikojen alussa vartija oli sosiaaliturvan jatke. Sittemmin hän oli hätävara, kvasipoliisi ja tänään yhä enevässä määrin yleistä vuokratyövoimaa. Järjestyksenvalvojan syntyperä on poliisin korvike, tänään hän on lisämyyntiä tai vain pulssillaan ja hengityksellään mainosständistä erottuva eläjä. Heidän kohdallaan ei voi nauramatta puhua ammatista, mutta se on ollut tarkoituskin.

Suomi oli poliisivaltio. Sen merkki oli esimerkiksi tapa pitää poliisia järjestyksenvalvojana. Hulluimmillaan tehtiin niin, että tilaisuutta varten otettiin töihin väliaikaisia konstaapeleita suoraan kadulta. Onko ihmeteltävä, että ajan muuttuessa tämä korvautui poliisien sivutoimenaan töitä tekevillä vartija- ja järjestyksenvalvojaklikeillä kunnes se erikseen kiellettiin lailla?

Aivan niin. Miettikääpä sitä, että yksi väkivaltarikostutkija on kyllin täysi kusipää tehdäkseen sivutyötä järjestyksenvalvojana risteilyaluksella, jolla tapahtuvat rikokset tulevat tutkittavaksi jollekulle saman käytävän varrella. Tai entäpä se, joka valehtelutyyppisesti hankalan kiinniotetun tapauksessa vetikin esiin virkamerkin ja alkoi kuulustella.

Ajallisesti mitattuna järjestyksenvalvoja oli ensimmäisenä se, jolla oli jonkinlainen teoreettinen kurssi käytävänä. Kuitenkin poliisin lupahallinnon oma epäyhtenäisyys ja toissijaisesti kaikkien kammarin komisariota korkeampien ahneus takasivat sataprosenttisen hajonnan "koulutuksen" laadussa. Niin juuri, vai tuohestako se oli muka poliisinkin suu?  

Vartijoille taas alettiin pitää minkäänsorttista kurssia vasta isoimmissa liikkeissä 1900-luvun loppupuolella, mutta ilmeistä naurettavuutta ei huomaa kukaan. Ei sitä, että toimiala oli täysin vailla oikeusohjetta ensimmäiset 20 vuotta eikä sitäkään, että 70 vuotta aseenkanto oli sallittu vaan ampumataito vapaaehtoista. Testin tulonkin jälkeen todistuksen toimitusvelvoite oli vitsi.

1970-luvun lopussa siis keksittiin, että koulutus olisi tarpeen. Ensimmäinen malli oli liikkeittäin vahvistettavat koulutussuunnitelmat, joka ei toteutunut. Vartioimisliikelaki ja -asetus löivät kiinni tuntimäärät ja ministeriöllisellä päätöksellä määriteltiin niiden käyttö. Johtava ajatus oli, että yksittäiset temput ja lakipykälät opeteltaisiin. JV-puolella sekoilua kesti vuosituhannen vaihteeseen.

Näitä lyhyitä pulpetti- ja kalvosulkeisia kutsuttiin alan miesten kesken korttikursseiksi. Alussa ei tarvinnut edes osata lukea ja kirjoittaa, koska koe oli rastia ruutuun -mallinen. Aivan kuten sekin mikä tehtiin, kun järjestysmieskortti vaihdettiin järjestyksenvalvojakorttiin, ajallisesti vielä 2000-luvun puolella. No, nykyään edes tämä on toisin.

Niin. Tuntimäärät ovat sittemmin nousseet, todistuksen joutuu jopa tänään toimittamaan ja on sinne sivuun tullut joitain oikeitakin tutkintoja. Mutta silti ei ole päästy irti lyhyestä temppukurssista, jonka suorittamalla saa ammatinharjoittamisoikeuden tai jonkun välineen. JV-puolella palattaneen seuraavaksi alkuruutuun eli poliisilaitoksella tehtävään kokeeseen, jos linjattuun suuntaan jatketaan.

Mutta sisäasiainhallinto on kurja, epäluolettava ja ammattitaidoton kumppani. Ensin se sai aikaan vuosien välivaiheen, jossa vartijan sekä järjestyksen voimankäyttökoulutukset olivat muka eri asioita ja tököttävä pilkunnussiminenkin on täällä taas. Vapaampaa välivaihetta kesti siis vuosikymmenen verran, mutta eihän siitä näiden apukoulupoikien kesken mitään tullut.

Sisäasiainministeriön paukut ovat loppu. Se ei lopulta saanut mitään aikaan vaikka kaappasi turva-alan asiat silloiselta Kauppa- ja teollisuusministeriöltä 70-luvun lopussa. Tämä on lopputulos etenkin kun katsoo sitä tahattoman koomista viritelmää, joka käy yhä koulutuksesta. Minkä takia edes pakollista kaksivuotista päiväammattikoulua ei ole olemassa?

Tykinruoka eli korvattavissa oleva halpa työvoima on painopiste. Kuka on valtuuttanut tämän? No, höskä pysyy pystyssä, koska oikeita tutkintoja ei edes mainita turvapalvelu- ja järjestyksenvalvojalaeissa, puhumattakaan että ne pitäisi suorittaa. Turva-alan toistaitoisuus on tosiasia, en kiellä poikkeusyksilöitä, mutta sellaisia he ovat täysin järjestelmästä huolimatta.

Epälegitimiteetti taas tulee vuosikymmenten saatossa kaiken läpitunkeneesta joukon hengestä, jossa systemaattisesti puhutaan yhtä ja tehdään toista. Sellainen kylvää epäluottamuksen siemenet, jotka kantavat kitkerää hedelmää. Asetelma on se, että turva-alasta on kokonaisuutena tullut yhteiskunnallisesti "hyvä vihollinen".

Sukupolvet toisensa jälkeen löytävät turva-alaa solvaavat ja sortavat mantrat kuten "koulutus on vain x tuntia", koska näin on tarkoituskin. Eivät turvafirmat halua maksaa edes sille poikkeusyksilölle tämän työmarkkina-arvon mukaan. Vallanpitäjät taas eivät halua turva-alalle realistista varustamista ja valtuuksia. Kieltämisen kieltäminen on kivaa.

Mitä edistystä tämä on siihen, että ennenvanhaan vajaatyökykyistä tai vanhusta kiusattiin pitämällä yövahtina eikä päästetty eläkkeelle kuten olisi ollut kuulunut? Tai siihen, että poliisivaltio ulottui kaikkialle ja viimevaiheissaan mahdollisti myös yksittäisten poliisien tuottoisat sivubisnekset? Niinpä. Oliko joskus juttua jostain sisäisestä turvallisuudesa? Muistaako joku?

Yhteiskunnallinen kehitys vähentää brutaalisuutta turvatehtävissä, mutta sisäisesti mikään ei muutu. Ei, koska tulevalle turvahenkilöstölle opetetaan repliikkejä, jotka kuuluvat ennemmin sarjakuvasankarin suuhun kuin käskytykseen. Voimankäytön osaamattomuuksista ja turhista peloista saisi aikaan kuinka paljon tekstiä tahansa.

Näin on, koska se on lähtökohtainen tarkoitus. Tavoite ei ole koskaan ollutkaan pysyvä ja päätoiminen ammattilainen vaan vuodessa loppuunkulutettuna pois heitettävä takin täyte. Joku, jolle ei pidä antaa mitään muuten kuin malliksi, koska muutenhan joku voisi ihan loukkaantua joutuessaan tottelemaan ja toiseen sattua, kun häneen käytetään voimakeinoja.

Niin ja ne vanhuksetkin tulevat taas kohta takaisin, vastahan tuo parin vuosikymmenen utopia särkyi lisenssien yläikärajan korotuksessa. Se olikin siis vain kaltaisteni, seuraavaksi nelikymppisten sukupolven uni. Huoltosuhteen kääntyminen ja sosiaaliturvan karu todellisuus tekevät tehtävänsä taustalla. Mikä ammatti-identiteetti? Tätä porukkaahan pallotellaan ja vielä nauretaan päälle. 

Höh, ikävää kun mikään puolue ei taida kelpuuttaa minua jäsenekseen. Sanokaa nyt suoraan, että missä puolueessa on tilaa minunkaltaiselleni kansalaiselle?

Laittakaa nyt omia kertomuksianne siitä miten ja miksi olette jonkin puolueen valinneet vai onko puolue valinnut teidät?

Tampereelta Turkuun muutettuani kuvittelin, että elämä joukkoliikenteen kuluttajana pysyy samanlaisena, kuin se oli Tampereella. Olin uskomattoman väärässä. Tampereen keskustorilta entiseen kotiini Annalassa bussit kulkevat metronomaisella tarkkuudella ruuhka-aikoina 10 minuutin välein, iltapäivisin 15 minuutin välein ja illasta puolen tunnin välein. Yölläkin kotiin pääsee kerran tunnissa puoli kahteen asti. Tampereella asuessani ei tarvinnut päivällä katsoa aikataulua, kun se bussi tulee kohta kumminkin. 

Turussa taasen bussit tuntuvat kulkevan vähän miten sattuu. Selkeitä aikoja ei ainakaan tänne Hirvensaloon ole. Joka päivä minun on katsottava aikataulusta, koska pääsen kaupunkiin. Bussiaikataulussa on myös harmillisia aukkoja, jolloin bussia ei mene yli puoleen tuntiin, mutta sitä ennen busseja on mennyt kaksi peräkkäin.

Tässä esimerkki kotipysäkkini arkiaikataulusta (lähde Brahe Matkainfo):

Esimerkistä näkyy klo 12:10 ja klo 12:12 lähtevät linjat, jonka jälkeen on 45 minuutin tauko ennen seuraavaa lähtöä. Olen kulkenut tuolla 12:10 lähtevällä linjalla ja viimeksi linja 15 ohitti meidät Martin sillan kohdalla. Onko tässä nyt mitään järkeä?

Mielestäni Turun bussiaikataulut tarvitsisivat kipeästi uudelleenjärjestelyä. Aikataulujen loogistaminen ja yölinjojen tuominen arkiaikatauluun ovat pohtimisen arvoisia asioita. Minusta tuntuu harmilliselta, että en voi työpäivän jälkeen jäädä viettämään aikaa kaupunkiin, kun viimeinen bussi lähtee jo 23:30 ja tämän jälkeen ainoa vaihtoehto minulle on pyörä tai apostolinkyyti. Olen myös keskustellut monien Turkulaisten kanssa joukkoliikenteestä ja monet ovat sitä mieltä, että se ei vain toimi. Tällä monet tarkoittavat yölinjojen puutetta ja epäloogisia aikatauluja. Miksi tälle asialle ei tehdä mitään? Vikaa tuntuu löytyvän myös Turkulaisista itsestään, jotka tyytyvät tilanteeseen ja ottavat mieluummin alleen auton tai taksin.

Mielestäni Turun kaupunki on oikeilla jäljillä suunnitellessaan raitioliikennettä joukkoliikenteen haluttavuuden lisäämiseksi, mutta pitäisikö tätä vanhaa järjestelmää järkevöittää ensin?

-Arttu

Viikonvaihteen Vantaan sanomissa julkaistu kirjoitukseni (oli pitkään jonossa, mutta valitettavasti yhä ajankohtainen).

Vantaan sanomat uutisoi, että valtuutetut voivat puuttua vain lillukanvarsiin. Tämä on totta, mikäli valtuutetut suostuvat johdon määrittelemiin raameihin. Tosi asiassa valtuusto tietysti itse päättää, mihin se puuttuu.

On hyvä, että Vantaan velkaantuminen otetaan vihdoin vakavasti. Inhimillisesti kasvava kaupunki ei kuitenkaan voi yht'äkkiä alkaa maksaa vanhojakin velkoja pois. Vastuullisempaa olisi pitää huolta siitä, ettei velka tulevaisuudessa kasva asukasta kohden laskettuna.

Suunnitellut leikkaukset syrjäyttävät lapsia ja nuoria liikuntaharrastuksista, huonontavat koulujen mahdollisuutta pitää yllä hyviä oppimistuloksia, sekä leikkaavat monista muista ennaltaehkäisevistä palveluista. Nämä leikkaukset tulevat kalliiksi myös taloudellisesti tulevina vuosina, kun yhä useampi vantaalainen syrjäytetään.

Vantaa käyttää palveluihin jo nyt paljon Espoota ja Helsinkiä vähemmän rahaa. Mikä on sellaisen kunnan tarkoitus, joka yrittää vain selvitä rimaa hipoen lakisääteisistä palveluista tarjoamatta mitään muuta kuntalaisille? Mihin tällainen kunta tarvitsee valtuustoa tai vaaleja?

Vetoan kaikkiin valtuutettuihin, että uskaltaisitte kyseenalaistaa leikkausohjelman lähtökohdat. Vasemmistoliiton keväällä esittämään leikkausten vähentämiseen riittäisi 0,25 % veronkorotus, jopa siinä tilanteessa, että kohtuuttomasta velkaraamista pidettäisiin kiinni.

Mikäli leikkauksia tehdään, pitää ne kohdentaa toisin; esimerkiksi pelkällä loppiaisvastaanoton hinnalla palkkaisi pari hoitajaa tai kouluavustajaa. Ihmettelen, että kokoomuksen lisäksi leikkauslinjalle ovat lähteneet myös demarit ja perussuomalaiset.

Jussi Saramo
Puheenjohtaja, Vasemmistoliiton valtuustoryhmä

Kansakunta käy kohti kunnallisvaaleja - odotetaan megajytkyä ja odotetaan alueellista henkeä sekä osaamista hoitaa peruspalvelut, jatkossakin --- tämähän on kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden yhteinen teema.

[ ... äänestäjä katselee satoja suurimmaksi osaksi mitäänsanomattomia ehdokaskasvoja. Kaikki lupaavat viisi hyvää ja viisi kaunista. Moni arkijärkinen äänioikeutettu ei halunnut ehdokkaaksi, oli pula nimenomaan pätevistä kansanihmisistä, joilla olisi ollut tervettä maalaisjärkeä esimerkiksi ymmärtää kunta alueellisena toimijana, jolla on aina oma identiteetti, ja josta kuntalainen voisi olla ylpeä ... ]

Kolme tasan varmaa vaaliteemaa ovat peruspalvelut, ja sieltä lapset ja vanhukset - sekä niihin kuuluvat terveyspalvelut. Toiseksi suurta kansaa viehättää käyttäjilleen miltei ilmainen joukkoliikenne 1]. Kolmanneksi olisikin murinaa aiheuttavat kuntaorganisaatioiden kevennyssohjelmat (poistetaan ainakin yksi organisaatiotaso, ja se ei ole lattiataso), ja kuntapalkkamenojen leikkaus 0,6-10% prosenttia bruttopalkasta, suurentuen korkeampiin palkkoihin mennessä.

Verotusmuutos

Tänään valtio ei enää kerää kovin merkittävää osaa valtion tuloista palkkatuloveroina. Veropainotus on siirtynyt arvonlisäveroon, toisin sanoen kohti huomisen täyttä kulutusverotusta. Valtion tulovero voidaan siirtää kokonaisuudessaan kuntien käyttöön, jakaantuen työssäkäynti- ja asumiskuntien kesken, jossain oikeudenmukaisessa jakosuhteessa.

Toinen verotuksen muutosteema olisi arvolisäveron osittaistuloutus kunnittain, niiden syntymiskertymisien mukaisesti. Arvonlisävero lisääntyy ja on suhteessa ostovoimaan. Myöhemmin arvonlisävero, joka on jo nimeltäänkin taaksejäänyttä elämää, muuttuu progressiiviseksi ja reaaliaikaiseksi kulutusveroksi, jossa huomioidaan myös ympäristöön kohdistuva haitallisuusjälki 2].

Kunta on yhtä kuin ydinperhe

Jokainen ihminen asuu jossain kunnassa. Kunta on identiteetti, perusturvallisuuden luoja ja -opetuksen lähde, jossa vanhempien kasvatusvastuuta lisätään reippaasti. Omaehtoisuutta tarvitaan, sillä kasvava polvi on paljolti nyt "hukassa" - syystä tai toisesta. Emme enää osoittele sormella, vaan kunta järjestää olosuhteet, joissa kotikasvatusjohteisesti kunnallinen hoito- ja ylläpitomentaliteetti kohtaavat, niin lastentarhoissa kuin peruskouluissa, joissa jälleen aletaan suosimaan myös erityisosaamisen huomioimista.

Ihminen syntyy kuntaan ja kuolee siellä

(Huomisen valtiovalta on voimakkaammin back-up toiminne ihmisten peruspalveluissa)

Kuntaitsenäisyyttä ja -elinkelpoisuutta lisätään antamalla lisää paikallista päätösvaltaa, valtiolle jää erityisesti suurina kysymyksinä ulko-, maanpuolustus-, lainsäädäntö- ja ulkomaankauppapolitiikan määritys ja ohjaus. Kunnille löytyy nyt lisää ohje- ja toimintasääntöjen säätöoikeutta, jolloin kunnallinen itsehallinto lisääntyy. Itsehallinto lisää identiteettiä ja se taas lisää ylpeyttä olla kunkin kunnan asukas, näin kukin kuntaihminen tekee motivoituneena oman osuutensa kunnan hyvinvoinnin ja inhimillisen tehokkuuden yhteiseen arvopohjaan.

Kunta on lopulta niin vahva kuin on sen asukkaat

Kunnat ovat leimallisia ja alueen erityispiirteet voimistuvat käyttäytymisessä. Kunnat itse päättävät liitoksensa ja yhteistyönsä. Peruspalvelut pidetään kunnallisina ja opetustoimi on erityisessä suojeluksessa, kuten nuorten työllistyminenkin - vaikka jopa kunnallisilla työleireillä. Kunta hoitaa myös ikiaikaisen sukupolvisopimuksen 3], johon valtio siirtää omia resursseja vastaavan määrän - vähentäen näin omaa työtänsä, jolloin valtion virkamiesten määrää saadaan vähennetyksi.

Väkevää kuntalaisuutta!

Kunta on väkevästi suomalaisuutta ja jokainen kunta saa itse päättää kuinka paljon se voi ottaa laillisia pakolaisia - valtion ei tarvitse porkkanoida pakolaiskiintiöitä - eikä valtiona enää sitoudu kuin siihen lukumäärään, minkä kunnat yhteisesti ilmoittavat.

Kunta tukee elinkelpoisten yritysten perustamista, toimintaa ja jopa markkinointia, -kuten nytkin. Jokaisen kunnan suurin tehtävä on järjestää työllisyysolosuhteet sellaisiksi, että täystyöllisyys toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Kunnat voivat muodostaa alueellisesti houkutepaketteja saadakseen toimeliaisuutta ja tervettä verokertymää.

Alueellinen puolustustoiminta

Kunnille annetaan oikeus perustaa kuntaryhmittäin alueellista maanpuolustusta kodinturvajoukkoina ja suojeluskuntina, sekä löytää näihin erikoisiakin rahoitusmuotoja. Työttömille, joille maksetaan yhteiskunnan työttömyystukea säädetään velvollisuus osallistua yhteisiin kodinturvajoukkoihin, kullekkin soveliaalla tavalla. Vahva kunta huolehtii itse itsensä, yhteistyössä naapuriensa kanssa - korostaen alueellista identiteettiänsä.

Nyt kaikki äänestämään - anna mielipiteesi kuulua meille tärkeässä oman asuinalueen tulevaisuudelle!

VIITTEET

1] Esimerkiksi Helsingissä käyttäjilleen ilmainen joukkoliikenne lisäisi noin 200 euroa vuodessa kuntaverojen keräämistä per veronmaksaja - hyötyjä on analysoitu paljon, ja näyttää siltä, että kokonaisetu ja -säästö ovat niin merkittäviä, että ~  http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/11/julkinen-joukkoliikenne-ilmaiseksi.html    ----![BLOG/IL]

2] Lopullisena päämääränä on progressiivinen kulutusvero, eikä muuta verotusta ~ 

http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/01/ja-koko-kansa-oli-kulutusverolle.html    ----![BLOG/IL]

3] Sukupolvisopimuksella tarkoitetaan nuorempien velvollisuutta hoitaa aina vanhempansa - kaikissa olosuhteissa, ainoana muutoksena de facto allekirjoittamattomaan "nykysopimukseen", että nyt huomioidaan väestöjakaumaennuste ja siihen liittyvä etukäteisjyvitys.

Ilkka Luoma

…

Sent

Cc: satu.hassi@europarl.europa.eu ; ville.niinisto@ymparisto.fi ; jukka.gustafsson@minedu.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; carl.haglund@defmin.fi ; ari.puheloinen@mil.fi ; lauri.ihalainen@tem.fi ; henna.virkkunen@vm.fi ; Sasi Kimmo ; maria.guzenina-richardson@stm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; ossi.sandvik@perussuomalaiset.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; puheenjohtaja@keskusta.fi ; kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi

Sent: Friday, September 14, 2012 10:46 AM

Subject: KANSALAISVAALIMIELIPIDE - Kuntavaalit - Alueellisen identiteetin ja - itsenäisyyden koetinkivi

...

Alueellisen identiteetin ja - itsenäisyyden koetinkivi

Kuntaliitosten tulee palvella kunnan asukkaiden ja sen etuja. Kunnan pitää tuottaa asukkailleen palvelut, jotta se vastaisi asukkaiden tarpeita. Pakkoliitokset eivät millään tavalla palvele asukkaita ja se on valtion täydellinen säästötoimenpide.

Kuntaliitoksiin on otettu mallia ulkomailta, jossa voi olla kymmeniätuhansia kuntia, väkiluku on 10-20 kertainen Suomeen nähden, mutta valtion pinta-ala on kuitenkin vain 10-20% Suomen pinta-alasta. Esimerkkinä otettakoon Ranska. Ranskan Euroopan puoleisten osien pinta-ala on noin 1,5 kertaa Suomen pinta-ala, mutta asukkaita siellä on 65 miljoonaa ja kuntia noin 37000. Väkiluku on 12-13 kertaa Suomen väkiluku ja kuntia on yli 100-kertainen määrä suomeen verrattuna. Suomessa on noin 330 kuntaa.  

Suomen hallitus pakottaa kuntiaa liittymään suurkunniksi siten, että jäljelle jäävä tavoite olisi 60-70 kuntaa. Nämä pakotteet ajetaan läpi karsimalla valtion avustuksia kunnille niin rajusti, että pienet kunnat eivät tule toimeen omilla varoillaan. Ranskalle ei ole asetettu mitään pakotteita kuntaliitoksiin, vaikka maassa on asumattomiakin kuntia vaan näitä tukee ensin Ranskan valtio ja tukirahat maksetaan Ranskalle EU:n kautta. Tästäkään ei ole julkisuudessa isompia kohuja pidetty, joten yksi varojen salaamistapaus paljastuu jälleen lisää.

Suomessa ainakin on todettu sellainen totuus, että pienempien kuntien opetuskulut oppilasta kohden lukuvuodessa ovat pienemmät kuin suuremmissa kunnissa. Kunnasta riippuen säästöjen suuruus vaihtelee 300 eurosta yli 1000 euroon oppilasta kohti. Pienet kyläkoulut puolustavat asemaansa suuriin kouluihin verrattuna. Tästä syntyy pienille kunnille vuosittain merkittävät säästöt. Suurkoulut eivät ole oppilaiden etujen mukaisia ja nuorisossa on meidän tulevaisuutemme.

Terveys-, vanhusten-, sosiaaliset- ym. muut palvelut vähenisivät rajusti kymmenen kuntaa liitettäessä toisiinsa pakkotoimin. Kuntien virassa työsketelevillä on viiden vuoden irtisanomisturva, mikä tekee tarpeettomaksi suuren määrän kuntien virkoja ja tämä ei ole kunnan edun mukaista.

Totuus on osoittanut, että suurin osa kuntaliitoksista on epäonnistuneita. Niillä kerätään vain varoja EU:n rahoituskriisin ja liittovaltion rahoittamiseksi. Yhdeltä pieneltä valtiolta syödään koko sen varat ja siitä tulee nykyisellä toiminnalla osa liittovaltiota.

Vastustus on kuitenkin niin suuri ja kasvaa koko ajan, että sillä pystytään ainakin hetkellisesti hidastamaan kehitystä.  

Törmäsin pari viikkoa sitten yhden Vantaan johtavista demaripoliitikoista Markku J. Jääskeläisen vaalivideoon, joka on you tubessa  levityksessä; .

Vaalivideolla Jääskeläinen kertoo omaksi ja Vantaan sosialidemokraattien tavoitteeksi nuorten syrjäytymisen estämisen. Tämä on varsin erikoista sillä Vantaan sosialidemokraatit olivat toisen valtapuolueen Kokoomuksen kanssa pää-arkkitehtejä Vantaan säästö-ohjelman teossa. Säästö-ohjelmassa päätettiin vähentää Vantaalla 100 koulu-avustajaa. Tämäkö on sosialidemokraattien käsitys nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemisestä? Tämän lisäksi säästö-ohjelma puree muuhun koulutoimeen, nuorisotoimeen sekä nuorten psykiatrisiin palveluihin. Vaalitavoitteet ovat kovasti ristiriidassa Vantaan sosialidemokraattien käytännön toimien kanssa tällä vaalikaudella.

Videolla Jääskeläinen kertoo Vantaan joutuneen viime vuosina investoimaan runsaasti. Valitettavasti Vantaa on investoinut lähinnä hyvä veli -verkostolle tyypilliseen tapaan johtajien palkkoihin ja uusien johtajien palkkaamiseen jotka on tehty perinteisesti poliittisin perustein.

Sosialidemokraatit mainostavat vaaleista toiseen vaalien alla olevansa pienen ihmisen puolella. Valtakunnallisesti ja Vantaalla valitettavasti käytännön toimet eivät vastaa tätä sanomaa. Vantaan säästö-ohjelma puree kaikkein rajuiten yhteiskunnan heikko-osaisimpia. Vantaa on ilmoittanut 500.000 euron budjetti ylityksen vuoksi sanovansa irti 1.11. alkaen kahteen alimpaan luokkaan kuuluvien omaishoidon tuet. Tämä ylitys ei ole voinut tulla Vantaalle yllätyksenä sillä kaupunki tekee väestöennusteen pidemmälle tähtäimelle kuin vuodeksi kerralla ja on ollut tiedossa, että myös Vantaalla väestö ikääntyy ja näiden palvelujen tarve lisääntyy. Tapaturmaisesti vammautuneiden määrä ei ole Suomessa kääntyy nousuun, eikä siis myöskään Vantaalla ole voinut arviot tarvittavista omaishoidon tuista ole voinut tulla yllätyksenä. Kyse on siitä, että Vantaa on vuosikausia alibudjetoinut sosiaali- ja terveystoimen menoja tarkoituksella.

Tämän kaltaiset säästöt ovat todella lyhyt näköisiä ja väitän, että nämä tulevat maksamaan sekä Vantaalle, että koko yhteiskunnalle moninkertaisesti hyvin nopeasti.

Samaan aikaan Vantaan hyvä veli –verkosto voi ja toimii paremmin kuin kenties koskaan. Kaupungissa on tehty johtajasopimuksia joiden ansiosta kaupunginjohtajiston ja toimi-alajohtajien määrä on kasvanut ja näiden palkankorotuksiin on riittänyt rahaa. Jotta demarit säilyttivät kaupunginjohtajan paikan oli Vantaalle rakennettava yksi uusi apulaiskaupunginjohtajan virka Kokoomukselle. Tähän virkaan valittiin entinen kokoomuslainen kunnallispoliitikko Juha-Veikko Nikulainen ja hän sai korkeamman palkan kuin muut apulaiskaupunginjohtajat. Tämän seurauksena muiden apulaiskaupunginjohtajien palkkoja piti luonnollisesti nostaa.

Esitin taannoin kysymyksen sekä koko kaupunginjohtajistolle, että kaikkien poliittisten ryhmien johdolle kahdesta asiasta. 1) Kuinka paljon Vantaalla on noussut lääkinnällisen kuntoutuksen määrärahat 2006-2012? Yhdenkään poliittisen ryhmän johtoon kuuluva ei vastannut kysymykseeni. Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen vastasi minulle, että lääkinnällisen kuntoutuksen määrärahat ovat nousseet ko. aikana 5.9 %. Siis niin vähän ettei nousulla kateta edes henkilöstömenojen kasvua ja kuntoutuksen kustannusten nousua. 2) Kuinka paljon Vantaan kaupunginjohtajiston palkat ovat nousseet 2006-2012? Edelleenkään yhdenkään poliittisen ryhmän edustaja ei vastannut kysymykseeni. Apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen vastasi minulle, että ne ovat nousseet TES –korotusten ja poliitikkojen päätösten mukaisesti, mutta jätti kertomatta prosenttiluvun! Väitän, että tänä aikana kaupunginjohtajiston palkat ovat nousseet kaupungin taloudellisesti tilanteesta huolimatta vähintään 20 %.

Heikko-osaisimpia rajuiten lyövää säästö-ohjelmaa kannatti kaikki muut poliittiset ryhmät vihreitä ja vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Hämmästystä herättää perussuomalaisten toiminta. He ovat pitäneet mekkalaa hyvä veli –järjestelmistä ja luvanneet puolustaa yhteiskunnan heikko-osaisimpia, mutta Vantaalla perussuomalaiset näyttävät tekevän poikkeuksen.

Jotta ei synny väärinkäsitystä en ole ehdolla kunnallisvaaleissa ja tämän kirjoituksen motiivina on huoli mm. Vammaisten, pitkäaikais –sairaiden, omaishoitajien, nuorten ja muiden yhteiskunnan heikko-osaisimpien kohtelusta Vantaalla. Poliitikot ja kaupunginjohto näyttävät nostaneen itsensä kuntalaisten yläpuolelle, kuvittelemalla ettei heidän tarvitse vastata teoistaan.

Kossupullon (0,5 litran pullo) hinnan korotus kympin tietämiltä kahteenkymppiin siirtäisi hyvin todennäköisesti kulutusta miedompiin alkoholijuomiin. Toisaalta hinnankorotus ehkä myös lisäisi jo tälläkin hetkellä käynnissä olevaa viinarallia lähimaihin.

Ei keskivertoduunarin tunnin liksalla pitäisi pystyä ostamaan puolta litraa kossua, kun otetaan huomioon kossun ja muiden väkevien viinojen ryyppäämisen välittömät seuraukset. Mielestäni viinanjuontia ei tulisi missään olosuhteissa markkinoida suotuisia vaikutuksia elämään tuovana nautintoaineena, koska viinaa tappaa tehokkaammin Suomessa työikäistä väestöä kuin mikään muu seikka, jonka suora syy-yhteys voidaan osoittaa.

Jotta päihteet saavat arvoisensa lopun kirjoituksessani, niin toteanpa lopuksi mielipiteenäni, että pullo keskariakin saisi kyllä maksaa enemmän kuin maitolitra!

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin jo vuonna 2009 ja olen edelleen samaa mieltä.

Kireempi alkoholipolitiikka olisi osoitus siitä että kansalaisista oikeasti halutaan yhteiskunnan taholta välittää! :)

... lauloivat Matti ja Teppo.

Ministeri Urpilainen päästää suustaan sammakoita ja saa OP-Pohjolan Karhisen hermostumaan. Uhkaa siirtää toiminnan Ruotsiin tai Viroon. Siinä menee tuhansia työpaikkoja.

Sitten tulee Heidi Kuittinen, taiteen maisteri ja Perussuomalaisten kuntavaaliehdokas Kirkkonummella. Hän vastustaa suomalaisen työn lisääntymistä kaivosteollisuudessa, koska se ei tapahdu hänen äänestysalueellaan. Samanlaisia kannanottoja on jopa kuultu lappilaisten persujen suusta.

Äänestyspäätöksen voi tehdä eksklusiivisesti eli poissuljentamenetelmällä. Tämä jättää nyt SDP:n ja persut ulkopuolelle.

Keskustan päätös käydä vaalikampanjansa nimenomaan Kokoomusta vastaan on viime päivinä herättänyt monilla tahoilla huomiota. Sosialidemokraatit ovat panneet asian merkille hämmästyksellä, mutta ilmeisellä tyytyväisyydellä. Helsingissä vaikuttava kokoomuslainen Seppo-Juhani Pietikäinen puolestaan on luonnehtinut ratkaisua "lyhytnäköiseksi" ja siteerannut perusteinaan Ruotsin keskustapuolueen vajoamista pienpuolueeksi. Se, miten länsinaapurin puoluekentän tilanne liittyy kotimaamme kunnallisvaaleihin, jää arvoitukseksi.

Keskustan vaalikampanjasta, puolueen esittelemistä linjauksista ja puoluejohdon valmiudesta kunnallisvaaleihin voi toki olla montaa mieltä. Kampanjan kärjen suuntaaminen Kokoomusta ja suurimman porvaripuolueen politiikkaa vastaan ei kuitenkaan ole "lyhytnäköistä". Toisin kuin Pietikäinen kuvittelee, ainakaan tähänastisten näyttöjen valossa puolueiden näivettymiseen ei niinkään johda vastakkainasettelu Kokoomuksen kanssa, vaan paremminkin Kokoomuksen kanssa tehty liian luottavainen yhteistyö. Porvariston suudelmat on jo hyvin pitkään annettu Juudaksen huulin, mistä on esimerkkejä yhtä lailla valtakunnalliselta kuin kunnalliseltakin tasolta.

On toki totta, että Pietikäisen mainitsemat SDP ja Vasemmistoliitto kehuvat tämänhetkisen hallituksen politiikkaa. Tämä tosin perustuu lähinnä siihen, että vasemmistopuolueet ovat saaneet hallituskoalitiossa hetkellisen yliotteen. Niskalenkin vaikutukset kieltämättä ovat synnyttäneet erinäisiä omituisia ilmiöitä, kuten vaikkapa sen että muutamat radikaalimmat Vasemmistoliitonkin vaikuttajat ovat alkaneet vannoa sinipunan nimeen.

Mistään suloisesta harmoniasta ei kuitenkaan ole kysymys. Kokoomuksen lyhyt valta-asema suomalaisessa politiikassa on jo saavuttanut lakipisteensä, ja puolueen hegemonia on vähän kerrallaan murtumassa. Keskiössä on tällä hetkellä sosialidemokraattien todennäköinen nousu suurimmaksi kuntapuolueeksi, mikä merkitsee televisiossa eilen pyörähtäneen puoluejohtaja Jutta Urpilaisen mukaan selkeää haastetta nimenomaan Kokoomukselle. Sattumaa tuskin lie sekään, että kuntauudistuksessa on SDP ilmaissut valmiutensa kompromisseihin suunnaten selkeän viestin nimenomaan Keskustalle. Sosialidemokraatit ovat voimissaan, puolueella on täysi mahdollisuus ohittaa Kokoomus näissä kunnallisvaaleissa, ja tämän ohessa SDP on myös melko varmasti valmistautumassa jo vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Urpilaisen eilisessä esiintymisessä oli jälleen kerran helppo aistia häivähdys punamultaa.

Kokoomuksen vallankäyttöön on suurissa kaupungeissa ehditty jo väsähtää. Puolue on myös ilmeisesti itse tajunnut lähestyvänsä auringonlaskuaan, mikä selittänee viime aikojen täysin raivokkaat pyrkimykset läpiajaa aatteellisesti motivoituja rakenteellisia muutoksia niin kauan kun se on vielä mahdollista. Tampereella toteutettu yltiöpäinen yksityistäminen on tästä eräs malliesimerkki; kokonaan oma lukunsa on omituinen hinku kipata julkista rahaa milloin mihinkin kummalliseen projektiin, olipa kyseessä sitten Helsingin Guggenheim tai Tampereen tunnelit ja areenat. Ilmeisesti kykypuolue tarvitsee omat valkoiset norsunsa. Kuvaavaa on, että Vihreät ovat yleensä olleet tempauksissa mukana; rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että suurissa kaupungeissa myös Keskustan harvat valtuutetut ovat tottumuksesta usein myötäilleet Kokoomusta.

Keskustan ratkaisu käydä kampanjansa nimenomaan Kokoomusta vastaan ei ole siis suinkaan lyhytnäköistä, vaan tarkoin harkittu ratkaisu. Vaalivoittoa se tuskin tuo, sillä paikallisella tasolla Kokoomusta vastaan iskevät myös muut puolueet. Keskustalle on kyse kuitenkin irtiotosta, joka on erityisen tärkeä puolueen lähihistorian valossa. Puolue on julistanut kampanjassaan kotiinpaluuta. Tämä ei viittaa ainoastaan perhearvoihin tai kotikuntaan, vaan myös siihen että puolue on aloittanut paluunsa historiallisille juurilleen.

----

Kuten blogini kommenttiosastolla taannoin pantiin merkille, olen myös itse ehdolla Tampereen valtuustoon. Uuden Suomen muutettua suhtautumistaan vaalimainoksiin kielteisemmäksi avasin varsinaisia kirjoituksiani varten uuden blogin toisaalla. Kampanjoida en pahemmin aio enkä edes ehtisi, mutta koska joku saattaa äänestämistäni harkita, lienee hyvä tarjota jotain tietoa aiheesta.

Pienyrittäjän korviin tuo kuulostaa nopeasti hyvältä idealta, mutta tarkemmin ajateltuna se on epäoikeudenmukainen järjestelmä. On toki olemassa "maanantaiduunareita", joilla on hiukan enemmän lyhyitä sairauspäiviä verrattuna muihin, mutta tästä järjestelmästä kärsii myös muut.

Eniten pelkään sitä, että ihmiset salaavat sairautensa rahan menettämisen pelossa ja menevät töihin, jolloin vaarana on että muutkin työkaverit voivat altistua kyseiselle taudille. Parantaako tällainen menetelmä yrittäjyyden riskiä ja työterveyttä?

On myös todettava, että tällainen järjestelmä lisäisi työturvallisuusriskiä ja huonontaisi työntekijöiden motivaatiota entisestään. 

En tue Kokoomuksen ideaa tällaisella pohjalla, vaan yrittäisin saada kyseisestä järjestelmästä enemmän tasapuolisen, sillä suuri osa suomalaisista duunareista ovat motivoituneita ja harvoin "maanantaiväsymykseen" taipuvia henkilöitä.

-Sami-

Kommunismi elää ja voi jotenkin edelleen, jos siihen kategoriaan luokitellaan aina kommunismin eri variaatiot ja vasemmistoliittoon asti menevät puolueet. 

Tämän päivän vassarit ja siitä vasemmalle päin menevät puolueet kuitenkin korostavat rauhanomaisia ja demokraattisia ratkaisuja ja onnistuvatkin parlamentaarisessa toiminnassa paremmin kuin äärioikeisto.

Yksi seikka kuitenkin unohtuu. Kommunismia ei voi koskaan perustua vapaaehtoisuuteen ihmisen evolutiivisesta taustasta johtuen. Valtaosa ihmisistä ajattelee ensisijaisesti omaa etuaan ja parhaimmillaan pystyy perheen kokoiseen yhteisen edun ajatteluun. Tämä näkyy anarkiaan ajautuneissa yhteiskunnissa erittäin hyvin, jolloin leivänkannikasta ollaan valmiita jopa tappamaan. 

Järjestyneissä yhteiskunnissa se näkyy saavutetuista eduista kynsin hampain kiinnipitämiseen ja valitukseen verojen kiristyksestä, palkankorotuksien puutteesta ja hintojen noususta. Kun käytäntö lyö päin pläsiä ja oma talous on vaarassa, on idealismi aika vähissä yhteisen hyvän ajattelemiseksi puoluekannasta riippumatta.

Jo hiekkalaatikkoiässä on minun lelut ja sinun lelut, ja voi sitä huudon määrää, jos nallekarkit eivät mene tasan sisarusten kesken. 

Kommunismi toimii siis laboratorio-oloissa vain. 

Mutta kommunismin hilpein puoli näkyy siinä, kuinka kapitalistit ovat tuotteistaneet koko kommunismin ja näin näyttävät henkistä keskisormea koko aatteelle. Maailman tuotteistetuin kommunisti, Che Guevara, löytyy miljoonista paidoista, olkalaukuista ja rintamerkeistä ja pätäkkää tällä vapaustaistelijalla on tehty rekkalasteittain. 

Kommunismin yksi kantava voima on kateus ja ahneus kuin myös kapitalisminkin. Kommunistinen kateus ja ahneus on kuitenkin motiiviltaan päinvastaista kuin kapitalistinen. 
Kapitalismissa tavoitellaan muiden esimerkkien ohella itselle samanlaista elintasoa kuin naapurillakin. Ollaan siis ehkä hiukan ahneita ja kateellisia.

Kommunistinen kateus ja ahneus toimii päinvastoin. Kun naapuri on hankkinut 700-sarjan Bemarin, pitää kommunistin mielestä häntä verottaa jatkossa niin, ettei moinen ole enää mahdollista. Hiekoitetaan siis kaverin latu ennemmin kuin annetaan luistovoidetta yrittävien suksien alle. Kadehditaan ja ahnehditaan toiselta pois se valtion verokertymään, minkä hän on saavuttanut ja pidetään huoli, että verokertymä jaetaan niin tasaisesti, ettei kukaan vahingossakaan näytä saavan kohtuutonta etua.

Jokainen voi tykönään ajatella, kumpi kateus ja ahneus on kansantaloudellisesti järkevämpää ja kumpi tekee ihmisistä yritteliäämpiä oman etunsa ja siinä sivussa myös yhteisen edun ajajia verotulojen muodossa. 

Perussuomalaisten äänestäjien kertomaa. Otteita muutamilta äänestäjiltä, joidenka kanssa keskustelin. Äänestäjät olivat tätä mieltä.

-          Kaupungin talolla on vain johtajia, ei päättäjiä. Perussuomalaiset halutaan päättäjiksi.

-          Konkurssin tehnyt ruokakauppias saa vielä vuonna 1988 erääntyneitä sähkölaskuja. Pääoma Muutama sata euroa, Korko yli 6000 euroa.

-          Ei vastaanottokeskuksia Espooseen. Pakolaiset syrjäseuduille opettelemaan suomalaisuutta ja työskententelemään vaikka risusavottaan aluksi tienaamaan täällä olonsa.

-          Liikenteen pullonkaulat pois Espoosta.

-          Lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja

-          Muilla puolueilla paljon sanoja, vähän tekoja.

Yhteenvetona:

-          On hyvä jos saamme noin 15 uutta Perussuomalaista valtuutettua Espooseen ja se on täysin mahdollista tällä kannatuksella. Saamme sinne meitä tavallisen ihmisen arjen toiveita ajattelevia valtuutettuja. Olemme siis päättäjiä.

1990 – luvun lama-ajan konkurssin tehneitä yrittäjiä on vielä paljon, jotka eivät ole päässeet takaisin työelämään. Vähän helpotusta ovat tuoneet uudet säännökset velkojen vanhenemisesta. Ulosottomaksujen koroissa ja vaateissa on paljon parannettavaa. Suojaosuutta pitäisi kasvattaa nykyisestä paljon ja vastaamaan nykypäivän menoja. Suojaosuus, käsittääkseni ole noussut kuluttajaindeksin korotuksien mukaan.

-           Jos on epäonnistunut ei siitä saisi koko loppuelämää rangaista. Lisäksi ulosottovelalliselle paluu työelämään pitäisi voida helpottaa siten, että heti ensimmäisistä palkoista ei lähdettäisi karhuamaan 1/3 – osaa, vaan taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi ulosottosuoja pitäisi olla vähintään 6 kk. sen jälkeen ulosottomaksut maksukyvyn mukaan siten, että ihminen voi käydä töissä ja hoitaa laskunsa. Pidempään yli 15 vuotta velkavankeudessa olevat ihmiset pitäisi vapauttaa kokonaan ulosotosta. Tai ainakin 1990 – luvun lama-ajan velalliset. Näin vapautuisi työmarkkinoille työvoimaa, sillä päteviä ja fiksuja ihmisiä makaa tuolla tekemättä mitään.

Osa on jo päässyt veloistaan ja nousseet takaisin työelämään. Jotkut ovat perustaneet uudestaan menestyviä yrityksiä ja työllistävät näin muita ihmisiä.

suomessa kannattaisi harkita henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, jossa voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tahallaan ja leväperäisellä taloudenhoidolla ei tällaiseen henkilökohtaiseen konkurssin piiriin pääsisi, vaan tarkoitan tällä sitä, että joko taloudellisen taantuman seurauksena joutuu irtisanottavaksi, tapahtuu jokin itsestä riippumaton taloudellinen menetys tai vastaava, voisi tällaiseen henkilökohtaisen konkurssin piiriin päästä.

-          Useat ihmiset olivat huolissaan pakolaisten lisääntymisestä Espooseen. Äänestäjät olivat sitä mieltä, että yhtään vastaanottokeskusta emme tarvitse Espooseen. Siinä olen samaa mieltä.

Olisi tietenkin järkevää asuttaa pakolaiset syrjemmälle seuduille, jossa annetaan katto päänpäälle, ruoka ja vaatteet. Lisäksi puhdetöitä esimerkiksi risusavottaa tai vastaavaa. Kielenoppiminen olisi pakollista opetella, ennen kuin pääsee väljemmille vesille, eli kaupunkiin. Tämä oli äänestäjien toive.

-          Espoossa on paljon ”pullonkauloja” Esimerkkinä Matinkylän ja Länsiväylän liittymä. Käsittämätön risteys, missä pienillä liikenteen ohjauksilla saataisiin tie sujuvammaksi. Nyt ison omenan, kehä 2:sen ja Länsiväylän suunnasta tuleva liikenne pysähtyy liikennevaloihin. Liikenne on erittäin vilkasta tuossa solmukohdassa.

-          Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja pitää saada lisää, sillä Espoossa on nyt jo asuntojonossa liikaa väkeä. Yksi keino olisi muuttaa vanhat toimistotalot asunnoiksi. Länsiväylä ammottaa tyhjillään isoja toimistokomplekseja. Näistä voisi käyttötarkoituksen muutoksella saneerata kohtuuhintaisia asuntoja, mikäli talo rakennusteknisesti sen mahdollistaa. Espoon kaupungin pitäisi ehdottomasti alkaa keskustelemaan kiinteistöjen omistajien kanssa tällaisesta kiinteistökehitysprojektista. Espooseen nousee tällä hetkelläkin isoja toimistotorneja ja vanha jäävät tyhjilleen.

Äänestäjät ovat kyllästyneet kokoomusvetoiseen Espooseen, sillä puheita on paljon ja vähän tekoja. Perusterveydenhuolto on retuperällä, homekouluja ei korjata, ihmisistä ei huolehdita jne. Uskon kuitenkin, että jotain on tehty, mutta parannettavaa on ja paljon.

Miten nämä liittyy kuntavaaleihin? osittain varmastikin, mutta oli mitkä vaalit tahansa, ihmiset ilmaisevat huolensa arjen toiminnan periaatteilla.

Olen sunnuntai-illan piristykseksi kuunnellut liudan Suomen parhaimpia protestiräppäreitä, jotka lyriikoista päätellen käyvät edelleen vuoden 1918 sisällissotaa. Mieleeni tuli eräs ikuisuuskysymys jota on usein pohdittu kaveriporukassani, eli kumman puolella olisit taistellut jos olisit joutunut elämään 1900-luvun alussa ja joutunut osallistumaan kansalaissotaan.

Kysymys kuuluukin, kummalle puolelle oma sydämesi olisi lyönyt?

---

Tuukka Kuru

EP

Kuntaliitoskeskustelu on käynyt tämän hallituskauden aikana kuumana. Mikä olisi helsinkiläisen kannalta paras vaihtoehto?

Liitos Espoon, Kauniaisen, Keravan, Kirkkonummen, Sipoon ja Vantaan kanssa (Suuri merkitys)

Vähintään Helsinki, Espoo ja Vantaa on jo korkea aika saada yhdeksi kaupungiksi. Pääkaupunkiseutu on koko Suomen veturi ja meidän pitää näyttää mallia muulle maalle.

Mitä mieltä olet väittämästä: Helsingissä pitäisi ottaa käyttöön niin sanottu pormestarimalli, jossa kaupungin johtajisto koostuisi valtuustokaudeksi valituista poliitikoista.

Jokseenkin eri mieltä

Kannatan edustuksellista demokratiaa ja parlamentarismia. Eduskunnan pääministerinä toimii suurimman puolueen puheenjohtaja. Samaa periaatetta noudattaen kaupunginhallituksen puheenjohtaja tulee suurimmasta puolueesta. Tähän malliin erillisen pormestarin valinta sopii aika huonosti.

Helsinki nosti vuodeksi 2011 kuntaveronsa 18,5 prosenttiin. Kaupungin taloustilanne oli kuitenkin viime vuonna odotettua parempi ja tulos 280 miljoonaa ylijäämäinen. Mitä kaupungin pitäisi ensisijaisesti tehdä? Valitse yksi vaihtoehto.

Laskea kuntavero takaisin 17,5 prosenttiin.

Sekä Helsingin että Espoon kunnallisveroja oli tarkoitus korottaa ”väliaikaisesti”. Tästä väliaikaisuudesta on totta vieköön pidettävä kiinni. Helsingin hallinnossa ja palvelutuotannossa on valtavasti tehottomuuksia ja jos jatkamme rahan lapiointia julkiselle sektorille, se jatkaa vain paisumistaan

Vastausvaihtoehdoissa ehdotettiin velanoton vähentämistä. Tämä on hieman vaikeampi kysymys, sillä Helsingin on kyllä järkevää rahoittaa _kertaluontoisia_ investointeja velkarahalla, kunhan pidämme huolta velkamäärän tasapainosta kaupungin taloudessa. Velkaa ei kuitenkaan pidä ottaa syömävelaksi.

Uudenmaan kuntien enemmistö kannattaa noin 14 kunnan yhteishallinnon selvittämistä. Millainen kuntien metropolialueesta pitäisi tehdä?

Metropolialueesta on tehtävä löyhä yhteistyöelin, joka sopii asiat sopimuksilla. (Pieni merkitys)

Onpas huonot vastausvaihtoehdot. Minulle metropolialue tarkoittaa Helsingin seutua ja kannatan vahvasti kuntaliitoksia alueen rakenteen järkeistämiseksi. Kysymyksessä "metropolialue" ilmeisesti tarkoittaa kepun ja persujen kannattamaa "monitoimikuntayhtymähallintoa", eli himmeleiden rakentamista nykyisten vahvojen peruskuntien päälle.

Yhteistyötä eri kuntien välillä pitää olla, mutta vahva peruskunta on paras tapa järjestää kunnalliset palvelut Suomessa.

Kaupunginhallitus päätti toukokuussa kaataa Helsinkiin kaavaillun Guggenheimin taidemuseon. Mitä tyhjäksi jääneelle Katajanokan tontille pitäisi mielestäsi tehdä?

Tontti pitäisi jättää tyhjäksi ainakin toistaiseksi. (Pieni merkitys)

Jos Guggenheim olisi oikeasti tuonut Helsinkiin puoli miljoonaa uutta matkailijaa vuosittain, sille olisi selkeä business case. En tiedä, olisiko.

Mutta Guggenheim-juna meni jo. Tämä on sinänsä harmi, sillä olisin mielelläni nähnyt Gugge-keskustelun osanaa vaaliteemoja.

Katajanokan tontti on niin arvokas, että sille täytyy keksiä jotain hienoa käyttöä. En itse tiedä mikä se tällä hetkellä olisi.

Terveyskeskusmaksun poistaminen aiheuttaisi Helsingille noin 4 miljoonan vuosittaiset lisäkustannukset. Mitä mieltä olet väittämästä: terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa.

Helsingissä erikoissairaanhoito toimii ja sen vuorokausihinnat ovat oikeassa linjassa. Sen sijaan jokainen terveyskeskukseen aikaa jonottanut on varmasti todennut sen päivänselvän seikan, että terveyskeskukset eivät toimi. Jos maksuja korottamalla niiden toimintaa saataisiin paremmalle tasolle, olen valmis tähän. Missään nimessä palvelumaksuja ei pidä lähteä poistamaan.

Terveyskeskukset täytyisi yksityistää. Nykyinen huonosti tuotettu palvelu ei hyödytä ketään. Se pikemminkin päinvastoin ajaa kaiken maksavan keskiluokan pois näiden palveluiden äärestä. Ja kohtapuolin ihmetellään, miksi keskiluokka ei halua maksaa tällaisesta.

Hintasäännellyn Hitas-asuntojärjestelmän tarkoitus on tarjota kohtuuhintaisia omistusasuntoja ja myös valvoa, että asunnot pysyvät kohtuuhintaisina. Mitä mieltä olet väittämästä: Hitas-järjestelmä pitäisi purkaa.

Täysin samaa mieltä

HITAS-järjestelmä on periaatteiltaan kaunis ajatus, mutta siihen pätee sama ongelma kuin sosialismiin: se ei toimi. Hitas tuottaa joillekin onnekkaille lottopotteja ja jättää muut nuolemaan näppejään. Maksajana toimivat muut kaupunkilaiset. Meidän ei ole mitään syytä tukea tällaista järjestelmää. Hitas täytyy purkaa ja siihen käytettävät rahat sijoittaa muuhun sosiaaliseen asuntotuotantoon.

Helsinkiin kaavaillaan runsaasti korkeita rakennuksia eli niin sanottuja tornitaloja. Torneja on suunnitteilla esimerkiksi Kalasatamaan, Pasilaan ja Jätkäsaareen. Minne torneja voisi mielestäsi rakentaa?

Periaatteessa minne vain eli myös nykyisen kantakaupungin läheisyyteen.

Kannatan lämpimästi lisää rakentamista Helsinkiin. Olen valmis hyväksymään korkeat rakennukset myös Helsingin kantakaupunkiin ja erityisesti asemien seutujen läheisyyteen. Tornirakentamisessa on hyvä pitää mielessä kaksi asiaa:

1. tornit kannattaa rakentaa osaksi kortteleita. Ei yksinäisiksi torneiksi keskelle autiota tonttia.

2. pysäköintipaikkojen ongelma täytyy ratkaista. Minun puolestani pysäköintipaikkoja voi rakentaa esimerkiksi erillisiin parkkitaloihin, jotka maisemoidaan osaksi korttelikokonaisuutta. Niitä voidaan myös rakentaa maan alle parkkiluoliin, mutta tämä on kallista.

Olisin valmis harkitsemaan sellaista rakentamismallia, jossa parkkipaikat myydään osakkeina kiinteistöosakeyhtiöstä, eikä niiden hintoja kytkettäisi suoraan asuntojen hintaan. Parkkipaikkojen olemassaolo on oleellista. Mutta ne saavat kyllä maksaa.

Ulkonäköasioissa kaupungilla on hyvä olla sanavaltaa nykyistä enemmän.

Helsingin Energian tavoitteena on leikata päästöjään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten asennoitumistasi tavoitteeseen?

Tavoite on sinänsä hyvä, mutta päästötalkoot eivät saa näkyä liikaa energian hinnassa.

Varsinkin taloudellisesti vaikeina aikoina jäykistä määräyksistä täytyy voida joustaa. Saksa tekee samaa haistattamalla huilut hiilidioksidin päästötavoitteille luopumalla ydinvoimasta ja korvaamalla sen hiilivoimalla.

Helsinki on tällä hetkellä sitoutunut ns. 20–20–20 -tavoitteeseen. Eli hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää ja uusiutuvan energian käyttöä tulisi lisätä 20 % vuoteen 2020 mennessä. Ongelmana on se, että juuri Helsingissä uusiutuvien käyttö on äärimmäisen vaikeaa. Olisi halvempaa tavoitella vaikka -30 / -40 % hiilidioksidipäästöjen vähennystä kuin pitää härkäpäisesti kiinni uusiutuvista, eli käytännössä puuhakkeen poltosta.

Kannatatko ruuhkamaksua Helsinkiin?

En kannata

En kannata ruuhkamaksua Helsinkiin ennen kuin joukkoliikenne on oikeasti sillä tasolla, että sitä voi käyttää. Nyt esimerkiksi poikittaisliikenne tökkii jatkuvasti ja vaikeuttaa liikkumista. Ensin porkkana, sitten vasta keppi, jos porkkana ei auta. 

Olisin valmis harkitsemaan ydinkeskustaan ruuhkamaksua, jos saisimme rakennettua keskustatunnelin. Näin voisimme saada Helsingin keskustasta kävelykeskustan.

Kaupunginvaltuusto lyttäsi kesäkuussa Vallilanlaakson joukkoliikennekadun. Mitä pitkään valmistellulle hankkeelle pitäisi mielestäsi tulevalla valtuustokaudella tehdä?

Hankkeen valmistelu pitää käynnistää uudelleen niin, että alueelle voidaan rakentaa ensin bussiliikenteen ja myöhemmin myös raideliikenteen mahdollistava joukkoliikennekatu. (Suuri merkitys)

On aivan käsittämätöntä, miten joukkoliikennemyönteistä imagoa ylläpitävä Vihreä liitto onnistui torjumaan JOUKKOLIIKENTEEN käyttöön tarkoitetun kadun! Tämän päätöksen jälkeen Vihreät eivät millään pysty väittämään kirkkain silmin olevansa joukkoliikenteen kannalla.

Raitiovaunuverkko kasvaa nykyisellä investointivauhdilla niin hitaasti, että ei ole minkäänasteista realismia vaatia Vallilan joukkoliikenneväylälle vain raitiotievaunuja. Tämä linjaus vaikeuttaisi lisäksi myös kauempaa kulkevaa joukkoliikennettä.

Oikeasti kyse on siitä, että mm. vihreät halusivat suojata Vallilan siirtolapuutarhaa ja taipuivat nimby-yhdistyksen populistisen kannan taakse.

Mitä mieltä olet väittämästä: Hämeentielle pitäisi rakentaa polkupyöräväylä, vaikka tila otettaisiin pois autoilijoilta.

Jokseenkin samaa mieltä (Pieni merkitys)

Rakennetaan vaan. Hämeentie ei ole niin merkittävä autoväylä, etteikö se sietäisi yhtä pyöräilyväylää. Keskustatunnelin rakentamalla tämäkin tie voisi vapautua kevyempään käyttöön.

Joillain Helsingin alueilla lähikoulu kelpaa vain alle puolelle perheistä. Mitä mieltä olet väittämästä: vanhempien oikeutta valita lasten koulu pitäisi rajoittaa?

Ei samaa mieltä eikä eri mieltä

On rehellisesti myönnettävä, että maahanmuuttajien kotouttamisessa on erittäin paljon työtä tehtävänä. Me tarvitsemme politiikkaa, joka aktivoi maahanmuuttajia huomattavasti nykyistä enemmän. Kielikoulutukseen on vaikea päästä ja sitä on tarjolla aivan liian vähän.

Helsingin väestöstä noin 10 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Mitä mieltä olet väittämästä: Helsinki on onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Jokseenkin eri mieltä

On rehellisesti myönnettävä, että maahanmuuttajien kotouttamisessa on erittäin paljon työtä tehtävänä. Me tarvitsemme politiikkaa, joka aktivoi maahanmuuttajia huomattavasti nykyistä enemmän. Kielikoulutukseen on vaikea päästä ja sitä on tarjolla aivan liian vähän.

Pitäisikö maahanmuuttajalasten osuudelle koululuokasta olla kiintiöt?

Ei

Eivät maahanmuuttajat itsessään ole ongelma. Ja maahanmuuttajat eivät varsinkaan ole mikään homogeeninen ryhmä, jossa kaikki ovat samanlaisia. Maahanmuuttajien joukossa on monta eri alaryhmää.

Kokoomuslaiseen ajattelutapaan kiintiöt soveltuvat ylipäätään varsin heikosti.

Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että ns. white flight -ilmiö ei pääse humahtamaan käsistä. Kouluissa on hyvä olla sekä maahanmuuttajia, että kantasuomalaisia.

Kotikuntani palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.

Täysin samaa mieltä

Yksityiset palveluntuottajat ovat huomattavasti tehokkaampia toimijoita kuin julkiset. Helsingin täytyy keskittyä ydinosaamiseensa.

Kannattaa myös huomata, että palvelutuotannon ostaminen yksityisiltä toimijoilta on aivan eri asia kuin ulkoistaminen. Ulkoistaminen tarkoittaa jo olemassa olevan palvelutuotannon siirtämistä pois kaupungin käsistä yksityiselle toimijalle. Yksityinen palvelun ostaminen taas tarkoittaa sitä, että palveluntuotantovelvollisuus on edelleen kaupungilla, mutta esimerkiksi osa palvelusta ostetaan yksityisiltä ammatinharjoittajilta. Hammaslääkäritoiminta on tästä hyvä esimerkki. Helsinki ei olisi millään saanut purettua hoitojonoja ilman että olisi ostanut hammaslääkäripalveluita.

Jos kunnassani tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata kunnallisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.

Täysin eri mieltä (Suuri merkitys)

Suomen julkinen sektori on pöhöttynyt, huonosti organisoitu ja tehoton. Sille täytyy tehdä kokonaisvaltainen uudistus, jossa kuolleet oksat karsitaan pois ja näin varmistetaan taimen terve kasvu. Jos jatkamme rahan lapioimista julkiselle sektorille, ongelma vain pahenee.

Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.

Täysin samaa mieltä

Sekä aivokirurgi, että siivooja tekevät kummatkin arvokasta työtä. On kuitenkin kohtuullisen selvää ja hyväksyttävää, että näistä töistä ei makseta yhtä suurta palkkaa. Suomessa tuloerot ovat maailmanlaajuisesti katsottuna erittäin kohtuullisia.

Nykyisen kaltaiset kunnalliset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.

Täysin samaa mieltä

Suomalaisille julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat arvokkaita. Mutta me emme yksinkertaisesti voi jatkaa enää nykyisellä linjalla. Erityisesti työttömyyteen suorastaan kannustavat edut on uudistettava rakenteellisesti ja perusteellisesti. Työnteon täytyy aina olla kannattavaa.

Olen erityisen huolissani suomalaisesta eläkejärjestelmästä. Minun sukupolveni on turha haaveilla samanlaisesta eläkkeestä kuin mistä suuret ikäluokat pääsevät nauttimaan.

Kotikuntani päätöksenteossa pitää vaalia perinteisiä suomalaisia arvoja.

Täysin samaa mieltä

Perinteiset suomalaiset arvot kuten avoimuus, rehellisyys ja suoruus ovat edelleen arvossaan ja arvokkaita. Kyllä meidän on hyvä vaalia niitä.

Sen sijaan epäterveistä ”maan tavoista” on hyvä päästä eroon.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareille perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon?

Ei samaa mieltä eikä eri mieltä (Pieni merkitys)

Minulla ei ole voimakasta mielipidettä tästä. Mutta asia on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä tässä rajatussa tilassa voi vastata. Pyytäisin lukijoita tutustumaan kirjoituksiini aiheesta blogissani.

Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntani keskustaan, tarjous pitää hyväksyä.

Jokseenkin samaa mieltä (Pieni merkitys)

Ei Helsinki voi vältellä tässä asiassa omaa vastuutaan. Suomi on sitoutunut ottamaan vastaan pakolaisia ja jos maan pääkaupunki alkaa näyttää muulle suomelle änkyräesimerkkiä, asiat ovat valtakunnassa todella huonosti.

Luonnollisesti on kohtuullista, että myös muut kunnat ja kaupungit osallistuvat pakolaisten vastaanottoon.

Olen kuitenkin hieman epävarma siitä, onko kaupungin keskusta oikea paikka vastaanottokeskukselle. Keskustan kiinteistöt ovat kalliita. Tilaa on muuallakin. Erityisesti kun kuntarakenneuudistuksen jälkeen Espoo ja Vantaa liitetään Helsinkiin.

Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.

Jokseenkin samaa mieltä

Minua häiritsee se, että oppilaat varsinkin yläasteella voivat vapaasti huoritella opettajia ja likipitäen sylkeä päälle. Nykyään opettajilta puuttuvat keinot luokkien opiskelurauhan ylläpitoon. Yläkoululaisilta voitaisiin varsin hyvin edellyttää käytöstapoja. Tämä olisi kaikkien etu.

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa.

Jokseenkin samaa mieltä (Pieni merkitys)

Suomessa ympäristöasiat on huomioitu erinomaisen hyvin, mutta me olemme joskus aivan liian jäykkiä näiden asioiden kanssa. Esimerkiksi Vuosaaren sataman rakentamisen yhteydessä jouduttiin louhimaan tunneli lahdenpoukaman ali. Tämä oli älyttömän kallista ja samaan aikaan junarata saa kulkea maan tasalla. Oliko tämä varmasti järkevä investointi?

Kaikessa kotikuntani päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.

Jokseenkin eri mieltä (Pieni merkitys)

Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia.

Kaikki rakentamishankkeet ovat jollain tavalla ”haitallisia ympäristölle”. Heinäsirkkoja löytyy joka puolelta ja ympäristösyillä voidaan torpata mikä tahansa hanke. Tämä ei ole kuitenkaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Asun Espoon Suvelassa. Kyse on Espoon ehkä pahamaineisimmasta lähiöstä. Olen nyt asunut alueella himpun vajaat kolme vuotta ja minun täytyy todeta, että Suvela ei vastaa lainkaan mainettaan. Suvela on siisti ja rauhallinen lähiö jossa on paljon lapsia.

Muutin Suvelaan Helsingin Pihlajamäestä joka on aika tavalla keskiverto helsinkiläislähiö, ei varsinaisesti hyvä- eikä huonomaineinen. Pihlajanmäki kuitenkin on sekä huonommassa kunnossa että rauhattomampi kuin Suvela. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Helsingin keskivertolähiöt ovat Espoon pahnanpohjimmaisten rinnalla masentavia paikkoja? Ei niinkään, vaan sitä, että varsin monen suomalaisen kaupunginosan maine on tyystin riippumaton siitä, millainen paikka todellisuudessa on. Kenties taustalla on vanhaa rauhattomuutta tai muistellaan entistä rähjäisyyttä. Tai kenties tietoisuus alueen kohtalaisen suuresta maahanmuuttajaväestön osuudesta selittää mainetta, vaikka mitään erityistä rauhattomuutta tämäkään seikka ei ole aiheuttanut.

Kuulemani mukaan Suvela on kehittynyt ja siistitynyt melkoisesti viimeisen vuosikymmenen aikana ja kehitys vain jatkuu. Alueen heikkokuntoisinta nurkkausta aiotaan parantaa melko mittavalla projektilla ja Espoon keskuksen kasvaminen Suvelaan kiinni tulee myös muuttamaan alueen luonnetta. Aika näyttää onko muutos hyvä vaiko paha, mutta itselläni on positiiviset odotukset muutoksen suhteen. Lienee niin, että pidemmän päälle Suvelaa ei niinkään koeta itsenäiseksi kaupunginosaksi vaan osaksi Espoon keskusta.

Alueelle valmistuu asuntoja tuhansille uusille ihmisille seuraavien vuosien aikana ja olisi tärkeää, että aluetta kehitetään tämä huomioiden. Onkin tärkeää, että Suvelaa tai laajemmin Keski-Espoota edustavia ihmisiä valitaan Espoon valtuustoon, sillä alueen nopea muutos vaatii sitä, että kokonaisuuden muodostumista pidetään silmällä ja ohjataan myös paikallisten ihmisten voimin.